Kun Johannes Gutenberg ja kumppanit toivat kirjapainotaidon Eurooppaan 1400-luvulla, moni oli aidosti kauhuissaan.

Hauskinta on että huolenaiheet olivat jokseenkin samoja kuin nykyisessä ruutuaikakeskustelussa

Vai miltä kuulostaa:

Conrad Gessner, 1545
“Kirjojen paljous on hämmentävää.
Se sekoittaa oppineiden mielet ja tekee heistä kykenemättömiä todelliseen ymmärrykseen.”

Erasmus, 1500-luku
“Painetut kirjat leviävät kaikkialle – myös kaikkein typerimmät ja vahingollisimmat.
Nuoret lukevat niitä ilman ohjausta ja omaksuvat huonoja tapoja.”

“Ihmiset istuvat yksin kirjojen kanssa, vetäytyvät seurasta ja laiminlyövät velvollisuutensa.”

”Ajattelu pinnallistuu.”

”Painettu sana tekee ajattelusta laiskaa.”

Kun kuka tahansa voi julkaista tekstiä, totuus ei ole enää kirkon ja oppineiden hallussa.
”Kaaos!”

”Väärät ideat voivat levitä nopeammin kuin niitä ehditään oikaista.”

Platon
“Tämä keksintö synnyttää unohdusta ihmisten sieluissa.
He lakkaavat harjoittamasta muistiaan, koska luottavat kirjoitettuun sanaan.”

Yksikään näistä peloista ei ollut täysin väärä.
Mutta mikään niistä ei myöskään toteutunut sellaisena katastrofina kuin pelättiin.

Kirjapainotaito:
ei tuhonnut ajattelua
ei romahduttanut moraalia
ei tehnyt ihmisistä tyhmiä
Se pakotti opettelemaan uusia taitoja:
lukutaitoa
kriittistä ajattelua
lähdekritiikkiä
itsesäätelyä

Henkilökohtaisesti kiinnostavin yhtäläisyys omasta mielestäni on tämä:

Ongelma ei silloin ollut kirja.
Eikä se nyt ole näyttö.
Vaan muutos. Hallinnan menettäminen.
Se, että lapset ja “tavallinen kansa” pääsevät käsiksi tietoon.
Jokainen iso viestintäteknologinen hyppäys on ensin:
1.uhka
2.moraalipaniikki
3.säätelyä + kasvatusta
4.uusi normaali

Kirjapainotaito ei tuhonnut muistia – se muutti mitä muistetaan.
Ruutu ei automaattisesti tuhoa keskittymistä – se vaatii uusia taitoja.

Vanhemman muistilista ruutuaikahuolen keskelle
Hengitä ensin.
Tämä ei ole ensimmäinen kerta historiassa, kun aikuiset pelkäävät lasten kasvavan vääränlaisten välineiden keskellä.
Eikä tämä ole ensimmäinen kerta, kun maailma tuntuu muuttuvan nopeammin kuin kasvatusohjeet.
Ennen pelättiin kirjoja.
Oikeasti. Sivistyneet, vastuulliset ihmiset olivat varmoja, että kirjat:
heikentävät muistia
tekevät ajattelusta pinnallista
turmelevat nuorison
murentavat auktoriteetin
levittävät valheita nopeammin kuin totuus ehtii mukaan
Ja silti…
kirjat eivät tuhonneet lapsia.
Ne vaativat aikuisia oppimaan uuden tavan olla aikuisia.
Nyt vuorossa ovat ruudut.
Minun tehtäväni ei ole:
poistaa kaikkea uutta
voittaa algoritmeja
tehdä lapsestani täydellisesti suojattua
Minun tehtäväni on:
olla saatavilla
kysyä mitä lapsi katsoo, ei vain kauanko
opettaa taukoja, ei kieltoja
auttaa sanoittamaan tunteita, joita sisältö herättää
Ruutu ei yksin kasvata lasta.
Eikä se yksin pilaa häntä.
Lapsi kasvaa suhteessa:
siihen, että joku kuuntelee
siihen, että rajat ovat ennakoitavia
siihen, että aikuinen ei katoa, vaikka maailma muuttuu
Ja jos joskus tuntuu, että “kaikki menee pilalle” —
niin se tunne on jaettu tuhansien vuosien ajalta.
Historia ei kerro meille, että huoli on turhaa.
Se kertoo, että huoli kuuluu siirtymävaiheeseen.
Ja tästäkin ajasta
kasvaa aikuisia, jotka osaavat jotain, mitä minä en.
Niin kuin on aina kasvanut.

Olen riittävä ja turvallinen aikuinen tässä ajassa.
Vaikka en hallitse kaikkea.

Oikeastaan ainoa vaatimus on, että tarvitaan blenderi jolla pilkkoontuu jää, tosin ehkäpä jään voisi vasaroida pussissa pieniksi paloiksi ja sekoittaa millä vaan sekoittimella.

Tähän voisi pohjana käyttää vaikka spritea tai muuta limua mutta jos on sodastream niin sillä pelkkä kuplavesi toimii. Makuna voi käyttää vaikka omatekoista mehua.Minä lisäsin nyt tällä kertaa omena-päärynä funlightia.

Sitten tarvitaan jotain hedelmää, esimerkiksi omena. Myös vesimeloni olisi varmaan ihanaa, luulen että jäätä tarvittaisiin silloin enemmän.

Resepti:

• mukillinen kuplavettä tai limua
• 1-2 mukillista jääpaloja
• mukillinen pilkottua hedelmää

Lisää ainekset blenderiin. Murskaa ensin jää lyhyillä käynnistyksillä, ja sitten käytä muutama sekunti. Lisää jäätä tai kuplavettä tarvittaessa jotta saat haluamasi rakenteen.

Nauti heti.

Haluamme ajatella että paljon on muuttunut viidessä vuosikymmenessä, mutta pintaa syvemmälle katsottuna: onko kuitenkaan? Sananlaskukin sanoo: ”Kansa, joka ei tunne menneisyyttään, ei hallitse nykyisyyttään, eikä ole valmis rakentamaan tulevaisuuttaan.”

Yhä edelleen suutumme herkästi Simpauttajille – jotka kuitenkin vain pitelevät peiliä nenämme edessä.

Äänikirjan lukija Esa Saario oli mielestäni loistava ja kuunteleminen tuntui samalta kuin katselisi vanhaa kotimaista elokuvaa. Henkilöhahmoihin eläytyminen ja vahva murreilmaisu teki henkilöt eläviksi.

Oton esikuvan traaginen tarina

Kerrotaan että monillakin kirjan henkilöillä on esikuvat todellisessa elämässä.

2014 ilmestyneessä lehtijutussa kirjailija Heikki Turunen kertoo vuonna 1968 tavanneensa pojan, josta kirjan Otto sai alkunsa. Herkkä ja ujo poika veisteli puusta naista esittäviä veistoksia eikä osallistunut kotitilan töihin, ja poika oli myöhemmin toimitettu mielisairaalaan. Poika teki vahvan vaikutuksen kirjailijaan, joka näki pojassa myös paljon itseään. ”Olin itse samanlaisesta kotioloista, ujouden takia tyttöystävätön ja senkin takia pienen ikäni naisenkuvia piirrellyt, rakkausrunoja kirjoitellut kompleksikimppu, josta oli alun perin pitänyt tulla kuvataiteilija, Turunen kirjoittaa.”

Vuonna 2012 kirjailija kuuli pojan tarinan jatkuneen murheellisesti: Tämä oli karannut mielisairaalasta ja juossut junan alle. Tragedia oli tapahtunut joitakin vuosia Simpauttajan ilmestymisen jälkeen joten kirjailija joutui miettimään oliko hän jopa osasyyllinen kuolemaan, oliko poikaa kenties pilkattu vielä kirjankin takia.

Fiilikset lukemisen aikana?

• Surullista kuinka inhottavia ja empatiakyvyttömiä jotkut ihmiset ovat toisiaan kohtaan!
• Nostalgia, tuttuus.
• Viljapellon ja kesän tuoksu nenässä. Helteellä kuunnellessa kuvailut tulivat kirjaimellisesti iholle.

Mitä opin?

”Yllätyin” taas kuinka samanlaista yhteiskuntakritiikki kuitenkin on aikakaudesta riippumatta ja huolet samanlaisia, vaikka ei varsinaisesti uusi havainto.

Kannattiko lukea?

Todellakin. Olisi kiva joskus ehtiä lukea myös paperiversio. Tuntuu että rivien välissä voisi ehkä vielä olla lisää tasoja.

Perkele, kulttuuria se on juomakulttuurikin.

Ei ole kaupallinen yhteistyö, ihan omin pennosin oon ostanut, mutta oikeasti törkeän hyvää.

Eli tarvitaan:

Sodastream tai vastaava (tai ihan vaan vissyä kaupasta.)

Karpalotäysmehua. Itse käytin Kaskein karpalotäysmehua.

Sokeria tai jotain makeutusainetta, oman maun mukaisesti.

”Nepsy” on lyhenne jolla tarkoitetaan neuropsykiatrisia häiriöitä, jotka vaikuttavat aivojen toimintaan ja sitä kautta siihen, miten ihminen ajattelee, tuntee ja käyttäytyy. 

Nepsy on laaja käsite, joka kattaa erilaisia neurologisiin toimintoihin liittyviä haasteita, kuten ADHD:n (aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö), autismikirjon häiriöt, oppimisvaikeudet ja muita vastaavia tiloja. Nämä ovat keskenään varsin erilaisia ja aina yksilöllisiä.

Nepsy ei missään nimessä tarkoita että ihminen olisi sairas tai jotenkin vääränlainen, vaan hänen aivonsa toimivat enemmän tai vähemmän tyypillisestä poikkeavalla tavalla. Esimerkiksi ADHD:sta kärsivällä henkilöllä voi olla vaikeuksia keskittyä pitkäksi aikaa tai hallita impulsiivisuuttaan, kun taas autismikirjolla oleva henkilö voi kokea maailman hieman eri tavalla ja olla esimerkiksi herkempi aistimuksille tai kokea sosiaalisia tilanteita haastavina.

Monilla nepsy-ihmisillä on myös erityisiä vahvuuksia, kuten loistava keskittyminen johonkin tiettyyn asiaan tai kyky nähdä asiat uudella tavalla. Kyse ei siis ole pelkästään vaikeuksista, vaan usein myös erityisestä tavasta ajatella ja kokea maailmaa.

Miksi nykyään kaikilla on joku diagnoosi?

Diagnoosi ei tarkoita sitä että ihminen olisi jotenkin huonompi! Diagnosoinnin tarkoitus on vähentää nepsyhaasteiden negatiivisia vaikutuksia. Tunnistamalla ja tukemalla neuropsykiatrisia haasteita varhaisessa vaiheessa luodaan pohja sille, että lapsella on mahdollisuus kasvaa ja kehittyä tasapainoiseksi ja onnelliseksi aikuiseksi. Diagnoosi ei ole itseisarvo vaan työväline, jolla on lukuisia tavoitteita.

Myönteisen kehityksen tukeminen

Varhainen tunnistaminen mahdollistaa, että haasteet voidaan ottaa huomioon ennen kuin ne ehtivät vaikuttaa lapsen elämään merkittävästi. Esimerkiksi ADHD:n tai autismikirjon piirteet voivat vaikuttaa lapsen koulunkäyntiin, sosiaalisiin suhteisiin ja emotionaaliseen hyvinvointiin. Kun nämä piirteet tunnistetaan varhain, voidaan alkaa tarjota tukea ja keinoja, jotka auttavat lasta sopeutumaan paremmin erilaisiin ympäristöihin ja tilanteisiin.

Vahvuuksien tukeminen ja kehittäminen

Monilla neuropsykiatrisista piirteistä kärsivillä lapsilla ja nuorilla on myös erityisiä vahvuuksia. Varhaisen tuen avulla voidaan tunnistaa nämä vahvuudet ja tarjota mahdollisuuksia niiden kehittämiseen. Esimerkiksi lapsi, joka kamppailee tarkkaavaisuuden kanssa, saattaa olla erittäin luova tai osata keskittyä syvällisesti johonkin tiettyyn aiheeseen. Varhainen tuki auttaa ohjaamaan lapsen energiaa ja kiinnostuksen kohteita myönteiseen suuntaan.

Koulutuksen ja elämän helpottaminen

Kun tuetaan varhain, voidaan kehittää strategioita, jotka helpottavat koulunkäyntiä ja sosiaalista vuorovaikutusta. Esimerkiksi ADHD:n kanssa eläville lapsille voidaan opettaa itsesäätelyn taitoja ja aikarajoitusten hallintaa, jolloin he voivat paremmin suoriutua koulutehtävistä ja arjen askareista. Myös autismikirjon piirteet voivat saada tukea, kuten sosiaalisten tilanteiden harjoittelua ja ympäristön muokkaamista, jotta lapsi kokee itsensä mukavaksi ja turvalliseksi.

Vähentää ongelmien kasautumista

Jos haasteet jäävät huomaamatta tai niihin ei puututa, ne voivat kasvaa suuremmiksi ja vaikeammiksi. Esimerkiksi lapsi, joka ei saa tukea tarkkaavaisuusvaikeuksiin koulussa, voi alkaa kokea epäonnistumisia, mikä voi johtaa matalaan itsetuntoon ja mahdollisesti masennukseen tai ahdistukseen myöhemmin elämässä. Varhainen tuki voi estää näiden ongelmien kehittymisen ja auttaa lasta saavuttamaan mahdollisimman hyvän elämänlaadun.

Parantaa tulevaisuuden ennusteita

Varhaiset interventiot voivat parantaa pitkän aikavälin ennusteita. Lapsi, joka saa tukea ja ymmärrystä jo varhaisessa vaiheessa, pystyy usein kehittämään parempia selviytymisstrategioita, hallitsemaan oireitaan ja menestymään elämässään. Tämä voi tarkoittaa paremman koulutuksen saantia, onnistuneempia työuriin liittyviä asioita ja yleisesti parempaa hyvinvointia aikuisena.

Vanhempien ja perheen tuki

Varhainen tuki ei ole vain lapselle tärkeää, vaan se tukee myös perhettä ja vanhempia. Kun vanhemmat saavat tietoa ja työkaluja käsitellä lapsen erityistarpeita, he voivat olla parempia tukijoita lapselleen ja auttaa lasta kehittämään omia vahvuuksiaan ja selviytymistaitojaan. Tämä lisää koko perheen hyvinvointia. 

Tutkimuksissa nepsylasten vanhempien stressin on todettu olevan vaikutuksiltaan vastaavaa ammattisotilaan kokemaan kuormitukseen ja paineeseen.

Tasa-arvon ja osallisuuden edistäminen

Kun haasteet tunnistetaan varhain ja lapselle tarjotaan oikeanlaista tukea, hänellä on mahdollisuus osallistua täysipainoisesti yhteiskunnan toimintaan. Varhainen tuki voi estää syrjäytymistä ja auttaa lasta tuntemaan itsensä osaksi yhteisöä, oli kyseessä sitten koulu, ystävyyssuhteet tai myöhemmin työelämä. Tasa-arvoisten mahdollisuuksien tarjoaminen varhaisessa vaiheessa tukee lapsen kasvua ja kehitystä.

Onko sinunkin lähipiirissäsi joku jonka on vaikea hyväksyä lapsen diagnoosia?

Jotkut vanhemmat, isovanhemmat tai muut läheiset suhtautuvat ristiriitaisesti lapsen tutkimuksiin, diagnoosiin ja tukitoimiin

Stigma ja väärinkäsitykset

Neuropsykiatrisista haasteista, kuten ADHD:sta ja autisminkirjosta, elää monia väärinkäsityksiä. Esimerkiksi jotkut saattavat nähdä nämä piirteet ”heikkouksina” tai ”virheinä” eikä ymmärrä, että ne ovat aivojen toiminnan erilaista ilmenemistä. Tällöin saattaa olla vaikeaa hyväksyä, että lapsella on nämä piirteet, koska siihen liittyy pelko, että lapsi nähdään ”erilaisena” tai ”viallisena”. Stigma voi estää vanhempia tai läheisiä hakemasta tukea, koska he pelkäävät, että yhteiskunta tai muut ihmiset tuomitsevat.

Pelko tulevaisuudesta

Monet vanhemmat saattavat kokea, että lapsen saadessa diagnoosin ja tukitoimia lapsen tulevaisuus on jotenkin ”epäonnistunut” tai että hänellä on vaikeuksia selviytyä elämässä. Tämä pelko voi liittyä epävarmuuteen ja siihen, että ei tiedetä, miten lapsi tulee kehittymään tai mitä hän tarvitsee tukea saadakseen. Tällöin saattaa olla vaikeaa hyväksyä, että lapsella on erityisiä tarpeita, koska se tuntuu epämukavalta ja pelottavalta.

Vanhemman tai perheen jäsenen omat käsitykset ja uskomukset

Jos vanhemmilla tai muilla läheisillä on omia uskomuksia siitä, kuinka ”normaalin” lapsen tulisi käyttäytyä tai kehittyä, voi olla vaikeaa hyväksyä lapsen neuropsykiatrisia piirteitä. Esimerkiksi kulttuuriset tai perhekohtaiset normit voivat määrittää, millaisia käyttäytymismalleja pidetään hyväksyttävinä. Jos lapsen käytös ei vastaa näitä normeja, se voi herättää huolta, epäuskoa tai jopa häpeää. Lapsen saaminen tukea voi siis kokea osaksi perheen arvomaailman tai sosiaalisen paineen haastamista.

Pelko, että tuki tekee lapsesta tarvitsevan

Jotkut vanhemmat saattavat pelätä, että jos lapsi saa erityistä tukea tai apua, hänestä tulee ”laiska”, ”huonompi” tai hän ei opi itsenäisesti elämään. He voivat ajatella, että tuki tekee lapsesta riippuvaisen ja rajoittaa hänen kehittymistään. Tämä ajatus voi liittyä siihen, että tuki nähdään ”heikkoutena” eikä mahdollisuutena, joka voi auttaa lasta kehittymään vahvemmaksi ja selviytymään elämässä.

Henkilökohtainen kokemus tai huono kokemus tuesta

Joillakin voi olla henkilökohtaisia kokemuksia, jotka vaikuttavat heidän suhtautumiseensa nepsy-haasteiden tukemiseen. Esimerkiksi, jos heillä itsellään on ollut huonoja kokemuksia tukipalveluista, kuten viranomaisista, tai jos he kokevat, että tuki ei ole ollut tehokasta, he voivat olla epäluuloisia tukea kohtaan. Samoin, jos perheessä on ollut aiempia konflikteja tai haasteita tuen saamisen kanssa, voi olla vaikeaa nähdä tuki positiivisena asiana.

Tunne häpeästä ja epäonnistumisesta

Vanhemmat saattavat tuntea häpeää siitä, että heidän lapsensa tarvitsee erityistä tukea. He voivat nähdä tämän heikkoutena omassa vanhemmuudessaan tai kokea, että se peilaa huonosti heidän kykyään kasvattaa lasta. Tämä häpeän tunne voi estää heitä hakemasta apua tai tunnistamasta lapsen haasteita. Se voi myös johtaa torjumiseen, jossa vanhemmat eivät hyväksy lapsen diagnoosia tai tarvitsemaa tukea, koska se tuntuu liian vaikealta käsitellä.

Yhteiskunnalliset paineet ja vertaisten vertailu

Kulttuurissa, jossa perinteinen menestys (kuten hyvä koulu- ja työura) on arvostettua, voi olla vaikea hyväksyä, että oma lapsi tarvitsee erityistä tukea. Vanhemmat saattavat kokea painetta ”kilpailussa” muiden perheiden kanssa ja pelätä, että lapsen saaminen tukea tekee hänestä ”huonomman” tai vähemmän arvostetun. Tämä voi luoda paineita kieltää tai vähätellä lapsen tarpeita.

Ammattimaisen tuen puute tai huono saatavuus, tukipalveluihin ohjautumisen sekavuus

Joissain tapauksissa vanhemmat eivät tiedä, miten tukea ja apua voi saada, tai he saattavat kokea, että palvelut eivät ole helposti saatavilla tai että ne ovat epäkäytännöllisiä. Jos esimerkiksi neuropsykiatriset haasteet eivät ole hyvin ymmärrettyjä, voi olla vaikeaa löytää ammattilaisia, jotka voivat tarjota tarvittavaa apua. Tämä voi luoda epätoivoa ja epätietoisuutta siitä, miten toimia lapsen kanssa, ja saattaa estää vanhempia hakemasta tukea. Paikkakunnittain ohjautuvuudessa on eroja ja tietoa on hankala saada. Kaikilla vanhemmilla ei ole voimavaroja ja osaamista navigoida tukien ja palveluiden viidakossa.

Tietoisuuden lisääminen on tärkeää

Vaikeus hyväksyä lapsen neuropsykiatriset haasteet tai vastustaminen tuen tarjoamista voi johtua monista syistä, kuten pelosta, väärinkäsityksistä, yhteiskunnallisista paineista ja henkilökohtaisista uskomuksista. On tärkeää ymmärtää, että tuki ei tarkoita epäonnistumista, vaan sen avulla voidaan tarjota lapselle paremmat mahdollisuudet kasvaa, kehittyä ja elää täysipainoista elämää. Kun tietoisuus ja ymmärrys lisääntyvät, vanhemmat ja perheet voivat paremmin kohdata lapsen erityistarpeet ja antaa hänelle parhaan mahdollisen tuen.

Kuinka moni on nepsy? Kuinka paljon diagnooseja on? 

Neuropsykiatriset piirteet voivat olla lievempiä, jolloin henkilö saattaa kokea haasteita tietyillä alueilla (esimerkiksi tarkkaavaisuus tai sosiaaliset vuorovaikutukset), mutta ei välttämättä täytä diagnoosikriteerejä. On arvioitu, että kymmenellä prosentilla ihmisistä voi olla joitakin neuropsykiatrisia piirteitä, kuten ADHD:n tai autisminkirjon piirteitä, ilman että heillä on virallista diagnoosia.

Kun tarkastellaan virallisia neuropsykiatrisia diagnooseja, kuten ADHD tai autismikirjon häiriö, esiintyvyys on pienempi, mutta silti merkittävä osa väestöstä.

• ADHD (aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö): ADHD:n arvioidaan olevan noin 5-7 %:lla lapsista ja noin 2-5 %:lla aikuisista. Se on yleisin neuropsykiatrinen häiriö lapsilla, ja se voi jatkua aikuisikään.

• Autismikirjon häiriöt (ASD): Autismikirjon häiriön arvioidaan olevan noin 1-2 % väestöstä. Tämä luku on kasvanut viime vuosina, osittain siksi, että tietoisuus autismista on parantunut ja diagnoosikriteerit ovat laajentuneet.

• Oppimisvaikeudet (esim. lukihäiriö): Lähes 5-10 % väestöstä voi kokea merkittäviä oppimisvaikeuksia, kuten lukihäiriötä, jotka vaikuttavat heidän kykyynsä oppia lukemista ja kirjoittamista.

Mistä saan lisätietoa?

Esimerkiksi:

• https://adhd-liitto.fi/
• https://autismiliitto.fi
• https://nepsytietoa.fi/
• https://naenepsy.fi/

Perheneuvola

Monilla kunnilla ja kaupungeilla on myös tukipuhelin tai chat nepsylasten vanhemmille.

Myös virheellistä tietoa on liikkeellä paljon. Some on toisaalta hyvä vertaistuen kanava mutta varmistathan aina tiedon lähteen.

Mietin saisiko samaa makua ja tuntumaa nopeasti tehtynä, kun syysloman lopettajaisiksi lapsetkin toivoivat pizzaa, ja leipää varten oli juurikin tekeytymässä.

Ja kyllähän siitä ihan häiriintyneen hyvää tuli. Laitan tänne niin jos vaikka sit itsekin muistais millä ohjeella tuli tehtyä.

• 100g virkeää juurta
• 250 g vettä (haaleaa)
• 5 g kuivahiivaa (~puoli pussia)
• 1 tl suolaa
• 400 g vehnäjauhoja (~6 dl)
• 50 g öljyä

Vehnäjauhoja en mitannut vaan lisäsin pikkuhiljaa kunnes taikina tuntui sopivalta. Tarttui vielä jonkin verran sormiin.

Olisko tunnin verran ollut kulhossa kohoamassa kostean liinan alla.

Jauhojen avulla muotoilin ensin palloksi ja sit hellästi venyttäen ja sormenpäillä painellen leivinpaperin päälle. Pizzakivi olis varmaan hyvä ostos mutta eipä oo tullu hommattua.

Täytteenä tällä kertaa oli

• Tomaattimurska
• Jauheliha (maustettu, paahdettua sipulia)
• Suppilovahverosilppua paistettuna
• Tomaatti
• Juustoraaste (Emmental, Mozzarella)

Paisto 250 asteessa kiertoilmalla 8 minuuttia.

Mikä on tekoäly ja miten pääsen alkuun?

Tekoäly on kielimalli. Kielimalli perustuu todennäköisyyslaskentaan: Todennäköisyyksien avulla kielimallit osaavat muun muassa ennustaa, miten jonkin lauseen tulisi jatkua, vastata kysymyksiin, tai muodostaa kehotteen avulla pitkiäkin tekstejä kuten keskusteluja, runoja, koodeja tai artikkeleita. Harjoitusaineisto on valtava, miljardeja sanoja.
Uutishuone – Tekoälyn uudet kielimallit hämmästyttävät
Yle – Tekoälyn uudet kielimallit hämmästyttävät

Alkuun pääset kurkkaamalla ChatGPT:n jossa on joko ilmainen tai maksullinen versio. Keskustelu onnistuu suomeksi.
Hakukoneen korvikkeena tekoälyä ei kannata käyttää, siihen se ei sovellu eikä ole siihen tarkoitettu. On hyvä tietää heti alkuun että faktatietoa sen vastaukset eivät aina ole.

Tekoäly voi toimia arjen helpottajana kun sen avulla luo pieniä apulaisia esimerkiksi sähköpostien tarkistamiseen, muistutusten ja kalenterimerkintöjen tekoon.

Kuvien luominen tekoälyllä onnistuu esimerkiksi Leonardo Ai :lla
Käyttäjätilin luominen on tällä hetkellä ilmaista ja käyttäjä saa 150 credit-pistettä /vrk joilla luoda kuvia.
Myös Canva- sovelluksella tai sivustolla on mahdollista luoda kuvia tekoälyn avulla.

Näillä alkuun, seuraavaksi opetellaan rakentelemaan oma kustomoitu pikku apulainen.

En ole aiemmin juurikaan välittänyt kuivakakuista, tai makeista leivonnaisista yleensä. Nyt joulun alla kuitenkin iski nostalginen kaipaus joulumausteiden tuoksuihin. Kaupasta lähti matkaan:

• Pomeranssinkuorta
• Inkivääriä
• Kanelia
• Neilikkaa jauhettuna ja kokonaisena
• Muskottipähkinää
• Kardemummaa
• Sahramia

Ensimmäinen projekti mihin jouluisia mausteita tarvittiin oli maustekakku jonka ohje löytyi täältä.

Oma versioni tästä kakusta:

Ainekset

voita ja korppujauhoja vuoan leivitykseen.

4 1/2 dl vehnäjauhoja

1/2 dl kaakaojauhetta

1 tl leivinjauhetta

2 tl kanelia

1 tl kardemummaa

1 tl neilikkaa

1/2 tl maustepippuria

200 g voita

3 dl sokeria

3 kananmunaa

pinnalle tomusokeria

Valmistusohje

Laita uuni lämpenemään 170  °C:seen.

Voitele ja jauhota kakkuvuoka.

Sekoita kuivat aineet sokeria lukuunottamatta keskenään.

Vaahdota voi ja sokeri kuohkeaksi, lisää munat yksitellen joukkoon vatkaten.

Kääntele taikinaan vuorotellen kuivat aineet siivilän läpi, ja kerma.

Lusikoi taikina jauhotettuun kakkuvuokaan ja tasoita.

Paista 170  °C:ssa noin 55 minuuttia.

Kun kakku on kypsä, anna hetki jäähtyä ja kumoa. Ripsuttele päälle siivilän läpi tomusokeria.

Kakusta tuli tosi hyvää.

Kun kakku oli jo uunissa tajusin että vuoka oli pelkästään voideltu, korppujauhot olivat edelleen purkissaan! ? Onneksi silti hyvin irtosi.

Turha vihan kantaminen mukanaan uuvuttaa, sairastuttaa henkisesti ja fyysisesti.

Vihan jättäminen ei tarkoita väärien tekojen hyväksymistä, eikä sitä etteikö asioihin voisi pyrkiä vaikuttamaan muilla keinoin. Vihaisena pysyminen harvoin edistää asioita millään tavalla oikeaan suuntaan. Kun viha ei vie kaikkea energiaa, voi olla helpompaa löytää ratkaisuja joita ei muuten tulisi ajatelleeksikaan.

Aurinko kuitenkin nousee huomennakin ja asioilla on taipumus järjestyä. Jotenkin.

PS: Kirjoituksen otsikko oli pakko muuttaa koska sivusto joutui sen takia ”kuukkelin haaviin.” Näppärä kielihenkilö päättelee mikä sana otsikosta poistui.

Elämä on nyt.

Se ei ole sitten kun on enemmän rahaa, sitten kun on vähemmän töitä, sitten kun on parempi mieli, sitten kun on oma järkkäri tai varaa ostaa paremmat vaelluskengät.

Kun koira pyytää lähtemään metsälenkille, se on nyt.

Muutama vuosi vain niin ei pyydä enää. Mennään nyt.

Odota tarpeeksi kauan niin voi olla ettei tarvi enää.

Pitkiä päiviä voi tehdä, eineksillä voi elää, poikkeustilanteessa, mutta se ei ole mikään poikkeustilanne jos se kestää vuosia.

Työtä pitää tehdä mutta se ei saa olla kaikki mitä on.

Työ ei lopu tekemällä.

Tämäkin kuva pitäisi olla paremmin rajattu. Mutta nyt just ei ehdi.

Ja jos nyt ei ehdi niin se voi jäädä koneen kiintolevylle

niiden muutaman sadan muun kuvan kanssa joita ei ole ehtinyt korjaamaan julkaisukelpoisiksi.

Nähtävää olisi paljon, kuinka paljon jääkään näkemättä kun on niin kiire.

Kiire siihen hetkeen kun sitten joskus on aikaa!

Sitä hetkeä ei tule koskaan. Se on nyt.

Kävelen vitosen lenkkareilla metsässä nauttien keväästä ja näpsin kuvia kännykällä.

Ja laitan blogiin huolittelemattomia kuvia ja puolivalmista tekstiä.

Koska pitää ehtiä laittaa ruokaa ja rapsuttaa koiraa ja lukea hyvää kirjaa.